7.3. “Kui Kūolka nanā um su’ggõn” / “Kuidas Kūolka nina on sugenenud”

Se amūstiz vȯ’ļ vanāst va’nnõ,
ku i’z ūo mittõ Kūolka na’nnõ.
Si’z vanā kuŗē īezõ vā’giž
ke’i Ku’rmǭld Sǭrmǭl je’dspēņ, tā’giž.

Ve’l paldiņ ātõ sūod ja vigād,
kus vǟ’grõbõd set mõtsāsigād.
Ne sugīzt tīlkist, mǭ’ mis vīerizt,
ku ta eņtš ka’žžizt bikšõd kīeriz.

Si’z ikškõrd mõtliz ta i’ļ amā:
”Kui vȯlks, ku i’ļ mie’r tī’eks ma damā.
Si’z vȯlks mi’n paŗīm īezõ lǟ’dõ,
võiks kūjad jālgadõks set kǟ’dõ.”

Ne’i mõtlõn, pie’rrõ pūoldõ īedõ
ta īrgiz siedā lǟlamt tīedõ.
Eņtš si’l ta rǭibiz tǟdõks mǭdõ,
ikštäuž, kus võiž ta siedā sǭdõ.

Si’z rūoikiz siedā je’dspē’ņ kandõ
ja repţīz mǭ’zõ Kūolka randõ.
Ta tǭ’ž, ku je’dsõ pǟva va’llõ
vȯlks damān vȯ’lmõst Sǭrmǭ allõ.

Bet i’z ūo agā ne’i je’n joudõ.
I’z või ta amā vaļmõks joudõ.
Ta kūliz kikīd loulõ ke’ržõm
ja īrgiz amās lejās ve’ržõm.

Eņtš kāndam mǭdõ viskīz mǭ’zõ
ja ī’ž pa’ņ jālgad vāldiņ sūozõ.
Bet sǟl, kus kāndam viskīz vanā,
sai kōgaz mie’rrõ Kūolka nanā.