Liivi keel
3.3. “Kievād” / “Kevad”
Loe Kōrli Stalte teksti “Kievād” (“Kevad”) ja tõlgi.
Kievād um rāndas obāļi. Siedā tīeb jej miersõ, mis āndab kilmõ. Agā ku kievād um jūs, siz ta ka um knaš. Līvli mõtlõb, ku nei knaššõ kievādt kui rāndas mittõkuskis äb ūo. Pajdõn ja rīemgõdõn āt kaņkizt jūs. Umārztarši ēdrikšõbõd pūd, mis immõr võndzõbõd nigļizt, mietā vȯtšõs. Pešlinkizt līndabõd īdõpūol ja tūolapūol, pivālind pīlõb īd jālga pǟl eņtš piezās, keg kegāstõb ja amā mõtsā kilūb lindlōlist. Jougūd ja ūrgad āt vietā tǟdõd, ne jūokšõbõd kierdiz õvāks mier pūol, märātõs eņtš golātõksõks. Kalāmīed võibõd tegīž mierrõ lǟdõ ja jelājd sōbõd kaŗŗõl ajdõd. Ku nīemõd āt ežmizkõrd kōŗal vȯnnõd, siz sōbõd, laz vȯlkõ emīņ semḑi, kōŗapainõd ȭdõn giltõd. Kōŗapainõd gīltabõd vastõ. Sie jūs võtābõd jaggõ ka lapst ja sīe ȭdõn amād äd rīḑļõt, až lapstõn āt kažžizt ōrõnd.
(Stalte 2011: 40, pilt samas)