Cross-REalm modelling and assessment of Aquatic ecosystem services – Towards a science-based design of nature-based solutions to tackle Eutrophication

Nature-Based Solutions in Finnish

Luontopohjainen ratkaisu

Maatalousmaa

Polderialueiden ennallistaminen	Polderien ennallistaminen tarkoittaa luonnonmukaisempien olosuhteiden palauttamista polderimaisemissa. Polderit ovat matalia patojen ympäröimiä alueita, joita hoidetaan vesien hallitsemiseksi. Ennallistaminen toteutetaan muun muassa kunnostamalla tai muokkaamalla kuivatusjärjestelmiä, yhdistämällä vesistöjä uudelleen ja palauttamalla kosteikkojen ominaispiirteitä, jotta veden dynamiikka olisi luonnollisempaa. Nämä muutokset kasvattavat veden varastointikapasiteettia, auttavat pienentämään tulvariskiä ja tukevat elinympäristöjen ja luonnon monimuotoisuuden elpymistä polderialueella.
Ennallistaminen tai muuntaminen osittain luonnontilaisiksi nurmialueiksi	Ennallistaminen tai muuntaminen osittain luonnontilaisiksi nurmialueiksi tarkoittaa huonontuneen maaperän ennallistamista tai intensiivisessä viljelykäytössä olevan maatalousmaan muuntamista nurmiekosysteemeiksi, joiden luonnonvarainen kasvillisuus on monimuotoista. Se toteutetaan muun muassa vähentämällä intensiivistä viljelyä, luomalla pysyvä ruohopeite ja edistämällä asianmukaisia laidun- ja niittojärjestelyjä. Tällainen toiminta parantaa veden imeytymistä, vähentää maaperän eroosiota ja ravinteiden valumista sekä tukee luonnon monimuotoisuutta säilyttäen nurmimaisemien ekologiset toiminnot.
Kaistaviljely korkeuskäyrien suuntaisesti	Kaistaviljelyon viljelymenetelmä, jota käytetään rinteen ollessa liian jyrkkä tai pitkä tai kun maaperän eroosion ehkäisemiseksi ei ole vaihtoehtoista menetelmää. Menetelmässä sellaisten viljelykasvien tiiviisti kylvetyt kaistaleet, jotka kasvaessaan peittävät maaperän kokonaan, kuten heinä, vehnä tai muut pienjyväviljat, vuorottelevat maissin, soijapapujen tai sokerijuurikkaiden kaltaisten riviviljelykasvien kaistaleiden kanssa. Menetelmä auttaa pysäyttämään maaperän eroosiota luomalla luonnollisia esteitä, jotka hidastavat pintavalumia ja antavat siten vedelle riittävästi aikaa imeytyä, mikä auttaa säilyttämään maaperän lujuuden.
Viljely ilman maan muokkausta / kevennetyllä maan muokkauksella	Viljely, jossa maata ei muokata tai jossa käytetään kevennettyä muokkausta, on viljelymenetelmä, joka vähentää tai poistaa mekaanista maankääntöä kasvintuotannon aikana. Viljelykasvit istutetaan suoraan maaperään ilman kyntöä tai mahdollisimman vähäisellä kynnöllä, ja satojätteet tai suojakasvusto jätetään maan pinnalle. Tällainen menettelytapa edesauttaa maaperän rakenteen säilymistä, lisää veden imeytymistä ja vähentää maaperän eroosiota sekä ravinteiden valumista. Säilyttämällä kasvipeitteen ja minimoimalla häiriöitä menetelmä tukee lisäksi maaperän biologista monimuotoisuutta ja parantaa maatalousmaan sietokykyä ja hedelmällisyyttä pitkällä aikavälillä.
Luonnonveden talteenotto / keyline-suunnittelu	Luonnonveden talteenotolla tai keyline-suunnittelulla tarkoitetaan maatalousmaiseman järjestelyä sadeveden talteenoton, varastoinnin ja jakelun tehostamiseksi maaperässä ja pelloilla. Menetelmä toteutetaan suunnittelemalla viljelymalleja ja vesihuollon ominaisuuksia siten, että ne vastaavat luonnonmaiseman korkeuskäyriä, jolloin vettä voidaan hidastaa, levittää ja imeyttää kaikkialle maahan. Tällaiset käytännöt parantavat kosteuden säilymistä maaperässä, vähentävät pintavalumia ja eroosiota, parantavat maatalouden järjestelmien kykyä sietää kuivuutta ja edistävät maaperän ja ekosysteemien terveyttä.
Viljelykierto (perinteinen kiertojärjestelmä, viljat, palkokasvit, juurikasvit)	Viljelykierto on maatalouden käytäntö, jossa yhdellä pellolla viljellään vuorotellen erityyppisiä viljelykasveja suunnitellun monivuotisen syklin mukaisesti. Menetelmässä viljellään yleensä vuorotellen viljoja, palkokasveja ja juurikasveja. Menetelmä toteutetaan vaihtelemalla viljelykasveja eri vuodenaikoina tai vuosina ravinteiden käytön tasapainottamiseksi, maaperän rakenteen parantamiseksi ja tuholaisten ja tautien noidankehän katkaisemiseksi. Tällä tavalla voidaan parantaa maaperän hedelmällisyyttä, vähentää kemikaalien tarvetta, parantaa vedenpidätyskykyä ja veden imeytymistä sekä edistää häiriönsietokykyisiä ja kestävämpiä maatalousjärjestelmiä.
Sekaviljely	Sekaviljely on maatalouden käytäntö, jossa yhdellä pellolla viljellään samanaikaisesti ja samalla kasvukaudella kahta tai useampaa viljelykasvia. Viljelykasvit istutetaan sekaisin tai erillisinä riveinä valon, veden ja maaperän ravinteiden käytön optimoimiseksi. Tämä menettelytapa edistää luonnonvarojen tehokkaampaa käyttöä, parantaa maaperän hedelmällisyyttä toisiaan täydentävien kasvien vuorovaikutuksen avulla ja auttaa vähentämään tuholaisten ja tautien aiheuttamaa painetta. Sekaviljelyllä voidaan myös lisätä kasvipeitettä, vähentää eroosiota ja ravinnehävikkiä sekä tukea kestävämpiä ja monipuolisempia maatalouden järjestelmiä.
Kasvipeitteiset suodatuskaistat, suojakaistat ja pensasaidat	Kasvipeitteiset suodatuskaistat, suojakaistat ja pensasaidat ovat lineaarisia kasvillisuustyyppejä, jotka on istutettu peltojen reunoille sekä vesistöjen varrelle tai maatalousmaisemien halki pintavalumien torjumiseksi sekä viljelymaiden sedimenttien, ravinteiden ja epäpuhtauksien liikkumista. Menetelmä toteutetaan istuttamalla ja hoitamalla viljelypeltojen ja niiden viereisten ekosysteemien tai vesistöjen väliin heinäkasvien, pensaiden tai puiden muodostamia kaistaleita. Nämä kasvipeitteiset alueet hidastavat veden virtausta, edistävät imeytymistä ja sitovat sedimenttejä ja epäpuhtauksia ennen niiden päätymistä vesistöihin. Veden laadun parantamisen ja maaperän eroosion vähentämisen lisäksi tällaiset alueet tukevat luonnon monimuotoisuutta ja elinympäristöjen välistä kytkeytyneisyyttä sekä edistävät maatalousmaisemien ekologista toimintaa.
Nurmien suojelu ja kestävä hoito	Nurmien suojelu ja kestävä hoito tarkoittaa olemassa olevien nurmiekosysteemien suojelua ja hoitamista tavalla, joka säilyttää niiden ekologiset toiminnot ja tuottavuuden ajan mittaan. Se toteutetaan muun muassa valvotun laiduntamisen, asianmukaisten niittojärjestelyjen, ylilaiduntamisen ehkäisemisen ja luonnonvaraisen kasvillisuuden säilyttämisen avulla. Tällainen toiminta auttaa säilyttämään maaperän rakenteen ja hedelmällisyyden, parantaa veden imeytymistä, vähentää maaperän eroosiota ja ravinteiden valumista sekä tukee luonnon monimuotoisuutta säilyttäen nurmimaisemien ekologiset ja tuottavat toiminnot.
Viivytysaltaat	Viivytysaltaat ovat rakennettuja altaita, joiden tarkoituksena on varastoida vettä pysyvästi ja kerätä valumia ympäröiviltä maa-alueilta. Ne toteutetaan luomalla pysyvä lampi, joka kerää vettä ojaverkostosta, pelloilta, metsäalueilta tai rakennetuilta pinnoilta. Koska vesi pysyy lammessa, sedimentit laskeutuvat sen pohjalle ja epäpuhtaudet voidaan suodattaa, ennen kuin vesi vähitellen vapautuu, haihtuu tai imeytyy ympäristöön.

Metsä

Metsitys/uudelleenmetsitys	Metsitys tai uudelleenmetsitys tarkoittaa metsäpeitteen istuttamista tai ennallistamista maa-alueille, joilla ei ole puustoa tai joiden puusto on raivattu. Se toteutetaan istuttamalla puita tai mahdollistamalla metsien luonnollinen uudistuminen huonontuneilla, hylätyillä tai aiemmin raivatuilla mailla, mieluiten käyttämällä kotoperäisiä tai paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita lajeja. Soveltuvissa ekologisissa yhteyksissä näillä toimilla voidaan lisätä kasvipeitettä, parantaa veden imeytymistä ja maaperän vakautta, vähentää pintavalumia ja eroosiota, tukea luonnon monimuotoisuutta sekä vahvistaa metsäekosysteemien ja -maisemien ekologisia toimintoja.
Enimmäisvirtaaman hallintarakenteet hoidetuissa metsissä	Enimmäisvirtaaman hallintarakenteet hoidetuissa metsissä ovat pienimuotoisia toimia, joiden tarkoituksena on hidastaa ja säädellä veden virtaamista metsämaisemissa sateiden tai lumen sulamisen aikana. Ne toteutetaan esimerkiksi pienten patojen, tarkistusrakenteiden, viivytysaltaiden tai metsäteiden, ojien tai purojen varsille sijoitettujen muokattujen kuivatusjärjestelmien avulla. Nämä rakenteet säilyttävät tilapäisesti valuman ja vapauttavat sen vähitellen, mikä auttaa pienentämään enimmäisvirtaamia alajuoksulla olevissa vesistöissä. Veden liikkumista hidastamalla ne voivat vähentää eroosiota, rajoittaa sedimentin kulkeutumista, parantaa veden imeytymistä ja tukea vakaampia vesiolosuhteita metsäisillä valuma-alueilla.
Peltometsäviljely	Peltometsäviljely on maankäyttömenetelmä, jossa puut tai pensaat integroidaan tarkoituksellisesti samaan maatalousjärjestelmään viljelykasvien ja/tai karjan kanssa. Se toteutetaan esimerkiksi istuttamalla puita viljelypelloille, yhdistämällä laidunmaita metsäisiin alueisiin tai integroimalla puita, viljelykasveja ja karjaa monitoiminnallisiin tuotantojärjestelmiin. Tällaiset järjestelyt parantavat maaperän hedelmällisyyttä ja veden imeytymistä, vähentävät maaperän eroosiota ja ravinnehävikkiä, tukevat luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla elinympäristöjä ja ylläpitävät samalla tuottavia ja häiriönsietokykyisiä maatalousmaisemia.
Luonnonläheinen metsänhoito	Luonnonläheinen metsänhoito on yläkäsite metsänhoitomenetelmille, joilla pyritään säilyttämään ja vahvistamaan metsäluonnon ekosysteemeille ominaisia rakenteita, lajien monimuotoisuutta ja ekologisia prosesseja. Sitä toteutetaan muun muassa edistämällä sekametsiä, ylläpitämällä pysyvää metsäpeitettä, edistämällä luontaista uudistumista sekä säilyttämällä elinympäristöpuita ja kuollutta puuainesta. Nämä käytännöt lisäävät rakenteellista monimuotoisuutta ja tukevat metsien luonnollista dynamiikkaa, mikä auttaa säilyttämään luonnon monimuotoisuuden ja parantamaan hoidettujen metsämaisemien pitkän aikavälin häiriönsietokykyä ja ekologista toimivuutta.
Valikoivat hakkuut	Valikoiva hakkuu on metsänhoitokäytäntö, jossa metsistä korjataan vain tiettyjä puita, kun taas jäljelle jäävät puut ja metsän kokonaisrakenne säilytetään. Puut valitaan tavallisesti esimerkiksi lajin, koon, iän tai terveyden perusteella. Tällä menettelytavalla voidaan samanaikaisesti korjata puutavaraa ja säilyttää puustoa, tukea luonnollista uudistumista ja ylläpitää monia metsäekosysteemin ekologisia toimintoja. Avohakkuuseen verrattuna valikoivat hakkuut voivat vähentää maaperään, elinympäristöihin ja hydrologisiin prosesseihin kohdistuvia häiriöitä metsämaisemissa.
Pysyvään metsäpeitteeseen perustuva metsätalous	Pysyvään metsäpeitteeseen perustuva metsätalous on metsänhoitotapa, jossa pysyvää metsäpeitettä ylläpidetään välttämällä avohakkuita ja edistämällä luontaista uudistumista olemassa olevan latvuksen alla. Puita korjataan valikoivasti tai pienryhmissä säilyttäen metsärakenteen, jossa puut ovat erilajisia ja -ikäisiä. Tällä lähestymistavalla tuetaan monimuotoisten puulajien, ikäluokkien ja elinympäristöjen kehittymistä, edistetään metsäekosysteemien toimintojen säilymistä ja mahdollistetaan jatkuva puuntuotanto.
Metsänsuojelu	Metsänsuojelulla tarkoitetaan metsäekosysteemien suojelua ja pitkäaikaista säilyttämistä niiden ekologisen koskemattomuuden, luonnon monimuotoisuuden ja luonnollisten toimintojen ylläpitämiseksi. Se toteutetaan esimerkiksi suojelemalla nykyisiä metsiä metsäkadolta tai metsien tilan heikkenemiseltä, rajoittamalla intensiivistä hoitamista tai luonnonvarojen hyödyntämistä sekä ylläpitämällä metsän luonnollisia rakenteita ja prosesseja. Nämä toimet auttavat ylläpitämään elinympäristöjä, sääntelemään vesi- ja maaperäprosesseja sekä säilyttämään metsämaisemien ekologisia toimintoja.
Viivytysaltaat	Viivytysaltaat ovat rakennettuja altaita, joiden tarkoituksena on varastoida vettä pysyvästi ja kerätä valumia ympäröiviltä maa-alueilta. Ne toteutetaan luomalla pysyvä lampi, joka kerää vettä ojaverkostosta, pelloilta, metsäalueilta tai rakennetuilta pinnoilta. Koska vesi pysyy lammessa, sedimentit laskeutuvat sen pohjalle ja epäpuhtaudet voidaan suodattaa, ennen kuin vesi vähitellen vapautuu, haihtuu tai imeytyy ympäristöön.
Metsien rantapuskurit	Metsän rantapuskuri on joen, puron tai muun vesistön varrelle istutettava tai vesistön lähellä säilytettävä metsäkasvillisuuskaistale, jonka tarkoituksena on suojella ja vahvistaa vesi- ja rantaekosysteemejä. Se toteutetaan suojelemalla puita ja muuta kotoperäistä kasvillisuutta tai istuttamalla sitä rantojen ja lähialueiden tulvatasankojen varsille. Nämä metsäiset suojavyöhykkeet auttavat suodattamaan sedimenttejä ja epäpuhtauksia pintavalumasta, vakauttavat jokirantoja, säätelevät veden lämpötilaa varjostamalla sekä luovat elinympäristöjen kytkeytyneisyyttä ja ekologisia yhteyksiä jokien varrella.

Meri- ja rannikkoalueet

Simpukkamuodostelmien ennallistaminen ja luominen	Huonokuntoisten tai hävinneiden luonnonsimpukkamuodostelmien ennallistaminen tai palauttaminen, tai uusien muodostelmien luominen keinotekoisesti, jotta elinympäristöjen tarjoamisen, veden imeytymisen ja ravinnekierron kaltaisia toimintoja voidaan parantaa ja tukea.
Simpukanviljely	Sellaisten simpukoiden viljely ja korjuu, jotka poistavat vesipylväästä ravinteita suodattamalla kasviplanktonia ja muuta suspensiohiukkasia. Ravinteet poistuvat tämän jälkeen meriympäristöstä biomassan korjuun seurauksena.
Elävät rannikot	Luontopohjaisten rantojen vakauttamistoimien toteutus hyödyntämällä suokasvillisuutta, äyriäisriuttoja tai muita biogeenisiä rakenteita eroosion lieventämiseksi ja elinympäristöjen tarjonnan, ravinteiden pidättämisen ja veden laadun sääntelyn tehostamiseksi.
Merilevän viljely	Makrolevien viljely liuenneiden ravinteiden poistamiseksi vesipylväästä sisällyttämällä ne leväbiomassaan, minkä jälkeen biomassa kerätään ravinteiden poistamiseksi meriympäristöstä.
Kelluvat kosteikot	Sellaisten kelluvien kasvillisuusjärjestelmien käyttö, joissa kasvit ja niihin liittyvät mikrobiyhteisöt helpottavat ravinteidenottoa sekä ravinteiden muuntamista ja säilymistä ja siten parantavat veden laatua suojaisissa rannikko- ja siirtymäympäristöissä.

Joet ja rantavyöhykkeet

Tulvatasankojen ennallistaminen ja hoito	Tulvatasankojen ennallistamiseen ja hoitoon kuuluu jokien ja niiden tulvatasankojen välisen luonnollisen yhteyden ennallistaminen niiden vedenpidätyskyvyn ja ekologisten toimintojen palauttamiseksi. Se toteutetaan muun muassa poistamalla tai muokkaamalla joen pengerryksiä, palauttamalla luollisen uoman dynamiikka, luomalla kosteikkoja tai lampia tulvatasankoalueilla sekä palauttamalla kotoperäistä kasvillisuutta ja rantaelinympäristöjä. Näiden toimien ansiosta tulvatasangot voivat varastoida vettä ja vapauttaa sitä vähitellen suuren virtauksen aikana. Toimilla tuetaan samalla luonnon monimuotoisuutta ja jokimaisemien ekologista toimintaa.
Jokiuoman aineksen ennallistaminen	Jokiuoman aineksen ennallistaminen tarkoittaa sedimenttien luonnollisen koostumuksen ja jakautumisen palauttamista jokiuomiin, joita on muutettu kanavoinnin, ruoppauksen tai patojen avulla tapahtuvan sedimentin keräämisen kaltaisella ihmisen toiminnalla. Menetelmä toteutetaan esimerkiksi lisäämällä tai jakamalla uudelleen luonnonsedimenttejä, kuten soraa, hiekkaa tai mukulakiviä, tai poistamalla keinotekoisia tai tiivistyneitä kasvualustoja sedimenttien luonnollisen dynamiikan palauttamiseksi. Nämä toimet auttavat palauttamaan uomien luonnollisia prosesseja ja parantamaan vesieliöiden elinympäristöjä.
Meanderoinnin palauttaminen	Meanderoinnin palauttaminen on jokien ennallistamistoimenpide, jolla pyritään palauttamaan aiemmin suoristetun tai kanavoidun joen luonnollinen mutkitteleva kulku. Se toteutetaan muokkaamalla jokiväylää uudelleen luomalla luonnollisia mutkia ja kaarteita. Tähän kuuluvat usein joen yhdistäminen uudelleen tulvatasankoon ja uoman luonnollisten mittojen palauttaminen. Näiden toimien avulla voidaan elvyttää luonnollisia virtausmalleja, pienentää virtausnopeutta sekä ennallistaa jokikäytävän elinympäristöjä ja ekologisia prosesseja.
Ennallistaminen lohkareilla, soralla, tukeilla ja/tai oksilla	Ennallistaminen lohkareilla, soralla, tukeilla ja/tai oksilla on jokien ennallistamistoimenpide, jossa rakenteellinen monimuotoisuus ja luonnolliset hydrauliset olosuhteet pyritään palauttamaan sijoittamalla luonnonmateriaaleja jokiuomaan. Menetelmä toteutetaan lisäämällä uomaan tai sen varrelle soraa, mukulakiviä, suuria lohkareita tai puuainesta, myös tukkeja ja oksia. Nämä materiaalit luovat vaihtelua virtaukseen, vakauttavat sedimenttejä ja muodostavat elinympäristöjä vesieliöille, mikä auttaa ennallistamaan joen luonnollisia prosesseja ja ekologisia toimintoja.
Ennallistaminen yhdistämällä joki uudelleen muihin vesistöihin	Ennallistaminen yhdistämällä joki uudelleen muihin vesistöihin tarkoittaa jokien ja niihin liittyvien vesialueiden, kuten tulvajärvien, kosteikkojen, sivu-uomien tai ihmisen toiminnan seurauksena joen uomasta erilleen jääneiden makkarajärvien välisten luonnollisten hydrologisten yhteyksien ennallistamista. Se toteutetaan esimerkiksi poistamalla esteitä, avaamalla entisiä uomia uudelleen tai muokkaamalla penkereitä siten, että vesi pääsee vaihtumaan joessa ja sitä ympäröivissä vesistöissä. Nämä toimet auttavat palauttamaan luonnollisen virtausdynamiikan, parantamaan elinympäristöjen kytkeytyneisyyttä ja tukemaan joki- ja tulvatasankoekosysteemien ekologista toimintaa.
Rannan luonnollinen vakauttaminen (kasvillisuuden avulla)	Rannan luonnollinen vakauttaminen kasvillisuuden avulla on jokien hoitomenetelmä, jossa jokien rantoja vakautetaan ja eroosiota vähennetään kasvien avulla. Menetelmä toteutetaan istuttamalla tai hoitamalla jokirantojen varsilla kasvavia heinäkasveja, pensaita tai puita, jolloin niiden juuristo vahvistaa maaperää ja suojaa rantaa eroosiolta. Kasvillisuus hidastaa myös veden virtaamista rannan läheisyydessä ja auttaa ylläpitämään luontaisia jokirannan elinympäristöjä ja ekologisia prosesseja.

Kosteikot

Kosteikkojen ennallistaminen	Kosteikkojen ennallistaminen tarkoittaa huonokuntoisten tai kuivatettujen kosteikkoekosysteemien luontaisten hydrologisten olosuhteiden, kasvillisuuden ja ekologisten toimintojen palauttamista. Se toteutetaan muun muassa luonnollisen vesitalouden ennallistamisen, ojaverkostojen poistamisen ja kotoperäisen kosteikkokasvillisuuden palauttamisen avulla sekä yhdistämällä kosteikkoja uudelleen jokiin tai tulvatasankoihin. Nämä toimet auttavat palauttamaan veden luonnolliset varastointi- ja puhdistusprosessit ja tukevat samalla luonnon monimuotoisuutta sekä kosteikkomaisemien ekologista toimintaa.
Rakennetut ja osittain keinotekoiset kosteikot	Rakennetut tai osittain keinotekoiset kosteikot ovat järjestelmiä, jotka on suunniteltu jäljittelemään luonnonkosteikkojen toimintaa. Ne luodaan muovaamalla maata ja ohjaamalla veden virtausta siten, että saadaan aikaan kosteikko-olosuhteet, joissa kasvaa vesikasvillisuutta ja muodostuu kosteikkojen maaperää. Näitä järjestelmiä käytetään esimerkiksi jätevesien käsittelyyn, hulevesien hallintaan, vedenpidätykseen tai elinympäristöjen luomiseen. Ne tarjoavat samalla joitakin luonnonkosteikkojen ekologisia toimintoja.
Lampien hydrologinen ennallistaminen rannikon suolamailla ja soilla	Rannikon suolamaiden ja soiden lampien hydrologinen ennallistaminen tarkoittaa luonnollisen tai osittain luonnollisen vesitalouden palauttamista rannikkoalueiden kosteikoiden lampiin, jotka ovat muuttuneet ojituksen, infrastruktuurin tai vesihuollon muutosten vuoksi. Se toteutetaan muun muassa ennallistamalla vedenvaihto ympäröivien kosteikkojen tai rannikkovesien kanssa, muuttamalla tai poistamalla ojaverkostoja sekä palauttamalla luonnolliset tulvat ja vedenkorkeuden vaihtelu. Tavoitteena on elvyttää hydrologiset olosuhteet, jotka pitävät yllä kosteikkojen elinympäristöjä ja ekologisia prosesseja suolaisissa suo- ja rannikkolammissa.
Kelluvat kosteikkosaaret	Kelluvat kosteikkosaaret ovat keinotekoisia kelluvia tasoja, joille on istutettu vesikasvillisuutta ja jotka kelluvat vesistöjen pinnalla. Kasvien juuret ulottuvat vesipylvääseen, missä ne ovat vuorovaikutuksessa ympäröivän veden kanssa ja tarjoavat pintoja mikrobiyhteisöille. Näitä järjestelmiä käytetään veden laadun parantamiseen ja elinympäristöjen luomiseen helpottamalla ravinteidenottoa, sedimentin keräämistä ja biologista suodattamista.
Ennallistaminen makeaa vettä lisäämällä	Ennallistaminen makeaa vettä lisäämällä on kosteikkojen tai vesiekosysteemien ennallistamistoimenpide, jolla pyritään palauttamaan asianmukaiset vesiolosuhteet alueilla, joilla makean veden sisäänvirtaus vähenee tai suolapitoisuus lisääntyy. Se toteutetaan lisäämällä makeaa vettä kanavien, veden hallitun vapauttamisen tai vesihuoltorakenteiden avulla luonnollisten hydrologisten järjestelmien ennallistamiseksi. Tätä menettelytapaa käytetään ekologisten olosuhteiden elvyttämiseen ja elinympäristöjen tukemiseen kosteikoilla, laguuneissa, soilla tai muissa vesistöissä, joiden makean veden saatavuus on muuttunut.